Tilaa hengittää

Asunnon vaihtaminen on loistava tilaisuus käydä koko maallinen omaisuutensa läpi – ottaa jokainen tavara yksitellen käteen ja kysyä siltä (mielessään, kuvainnollisesti), ”Tarvitsenko minä sinua?” ”Pidänkö minä sinusta?” ”Oletko kaunis?” ”Menetänkö jotain oleellista, jos menetän sinut?” Mitä useampaan kysymykseen vastaus kuuluu ”Ei”, sitä varmemmin siitä on syytä luopua. Useimmiten yksikin ”Ei” riittää.

Olen aina pitänyt itseäni melko minimalistisena ihmisenä eikä Marie Kondon KonMari -kirja tuonut tullessaan minulle mitään uutta tai ennenkuulumatonta tavaran karsimisen ja järjestyksen ylläpidon tärkeydestä; olenhan noudattanut kaikkia noita allekirjoittamiani oppeja jo vuosia (kaikkia hänen oppejaan, kuten kaiken järjestämistä vieretysten pinojen sijaan, en kuitenkaan pidä oleellisena enkä niitä näin ollen myöskään noudata omassa elämässäni).

Siitä huolimatta olen nyt tämänkin muuton yhteydessä suorittanut karsimisprosessia – en halua mitään ylimääräistä tai turhaa uuteen kotiimme. Haluan tilaa hengittää. Uusi asuntomme on kolmeen suuntaan olevien ikkunoidensa ja suuren avaran olohuoneensa ansiosta ihastuttavan valoisa ja avara – ja sellaisena sen haluan pitääkin, kaikkien muuttokuormien jälkeenkin.

Miten sitten olen suorittanut karsimista? Mistä kaikesta olen ollut valmis luopumaan? Laitan tähän muutamia huonekohtaisia esimerkkejä siitä, mikä minun kohdallani on saanut lähtöpassit elämästäni. Nämä siis vain esimerkkejä, tavaraa on lähtenyt enemmän kuin tässä mainitut – tarkoitus on lähinnä tuoda karsimiseni taustalla olevaa ajatusmaailmaa ja ajatusprosessia esiin.

Lue loppuun

Mainokset