Tilaa hengittää

Asunnon vaihtaminen on loistava tilaisuus käydä koko maallinen omaisuutensa läpi – ottaa jokainen tavara yksitellen käteen ja kysyä siltä (mielessään, kuvainnollisesti), ”Tarvitsenko minä sinua?” ”Pidänkö minä sinusta?” ”Oletko kaunis?” ”Menetänkö jotain oleellista, jos menetän sinut?” Mitä useampaan kysymykseen vastaus kuuluu ”Ei”, sitä varmemmin siitä on syytä luopua. Useimmiten yksikin ”Ei” riittää.

Olen aina pitänyt itseäni melko minimalistisena ihmisenä eikä Marie Kondon KonMari -kirja tuonut tullessaan minulle mitään uutta tai ennenkuulumatonta tavaran karsimisen ja järjestyksen ylläpidon tärkeydestä; olenhan noudattanut kaikkia noita allekirjoittamiani oppeja jo vuosia (kaikkia hänen oppejaan, kuten kaiken järjestämistä vieretysten pinojen sijaan, en kuitenkaan pidä oleellisena enkä niitä näin ollen myöskään noudata omassa elämässäni).

Siitä huolimatta olen nyt tämänkin muuton yhteydessä suorittanut karsimisprosessia – en halua mitään ylimääräistä tai turhaa uuteen kotiimme. Haluan tilaa hengittää. Uusi asuntomme on kolmeen suuntaan olevien ikkunoidensa ja suuren avaran olohuoneensa ansiosta ihastuttavan valoisa ja avara – ja sellaisena sen haluan pitääkin, kaikkien muuttokuormien jälkeenkin.

Miten sitten olen suorittanut karsimista? Mistä kaikesta olen ollut valmis luopumaan? Laitan tähän muutamia huonekohtaisia esimerkkejä siitä, mikä minun kohdallani on saanut lähtöpassit elämästäni. Nämä siis vain esimerkkejä, tavaraa on lähtenyt enemmän kuin tässä mainitut – tarkoitus on lähinnä tuoda karsimiseni taustalla olevaa ajatusmaailmaa ja ajatusprosessia esiin.

Eteinen

  1. Käytävämatto, joka on kissojen rikkiraapima ja siitä syystä ruman näköinen. Hyödyllinen siinä mielessä, ettei lunta pääse lattialle sulamaan, mutta päätyy ehdottomasti roskiin muuton yhteydessä ja uuteen asuntoon hankitaan uusi matto kyseistä virkaa toimittamaan (Hox: vinkkejä hyvistä eteisen käytävämatoista otetaan vastaan nyt!)
  2. Pojan kulahtaneet toppahanskat ja -pipot. Hätävaroina säästettyjä, muilta saatuja, vuosia vanhoja, toppa-asusteita, jotka eivät enää ole tehtäviensä tasalla. Vanhat ja kulahtaneet, useaan kertaan pesukoneessa pestyt, toppa-asusteet eivät ole lämpimiä ja niiden alle joutuu pukemaan vähintään toiset käsineet/pipon. Kaikki tällaiset joutavat roskiin. Kahdet kunnolliset hansikkaat ja pipot riittävät ja ne käyvät varmasti vielä seuraavanakin talvena, ehkä jopa sitäkin seuraavana. Hirvittävää varastoa ei tarvita.
  3. ”Pikkusälälaatikko”. Tiedättekö, mikä se on? Meillä se on eteisen lipaston laatikossa, jotta sinne on helppo laittaa kaikki muka-tarpeellinen pikku tilpehööri. Tähän kategoriaan kelpuutetaan ihan mikä tahansa, mikä vain sattuu lokeroon mahtumaan, kuten yksittäiset klemmarit, kumilenkit, avainrenkaat, erilaiset nipsuttimet ja seitsemän eri firman mainosheijastimet. Pois. Pois. Pois!! Jos ei näille tavaroille ole mitään omaa varsinaista paikkaa (kuten työpöytä, jossa voisi olettaa klemmareita, kumilenkkejä yms. säilytettävän), ja niitä säilytetään vaan ”varmuuden vuoksi”, hankkiudu niistä eroon. Jos yhtään takkia ei ole enää ilman heijastinta, lahjoita ne jollekin tarvitsevalle. Pistä vaikka taloyhtiön aulaan laatikko heijastimia ja iso lappu ”Saa ottaa!” Häviävät takuulla ja tulevat ehkä jopa käyttöön.

Kylpyhuone

  1. Käsirasva, jota ei ole ikinä käytetty, koska se haisee pahalta. Sekin on säästetty ”varmuuden vuoksi”, koska joskus, siis joskus, saattaa tulla tilanne, että kädet kuivuvat niin paljon, että rasvaa tarvitaan, eikä muuta ole enää jäljellä. Ei tule.
  2. Orkidea-koristeinen hiusklipsi, jota ei ole niinikään ikinä käytetty, koska se on ehkä ”vähän överi”. Vähän överi se on siis jatkossakin, pois vaan.

Olohuone

  1. Kirjat. Melkein kaikki, oikeastaan. On hyvin harvoja teoksia, joiden ääreen palaan uudestaan ja uudestaan. Romaaneja en nykypäivänä lue enää lainkaan kahteen tai useampaan kertaan – hyvä, jos jonkun ehdin hätäisesti kertaalleen lukea! Joitain hyllyyn päätyneitä romaaneja en ole ikinä avannutkaan – lahjaksi saatuja, takakannen perusteella kenties ihan luettaviakin teoksia – ei kuitenkaan niin kiinnostavia, että niihin olisi jo tarttunut. Joten niihin ei tulekaan tarttumaan. Kertaalleen luetut ovat jo antaneet kaiken annettavansa ja joutavat kiertoon.
  2. Elokuvat. Nykypäivänä fyysistä dvd-elokuvaa ei tarvita. Elokuvat katsotaan Netflixixtä tai jostain muusta elokuvapalvelusta. Koko levyä ei enää tarvitse omistaa itse. Hyvä niin.

Keittiö

  1. Muumimukit, jotka on säästetty sitä varten, että ne ovat jonain päivänä arvokkaita. Ennen kuin Arabia tekee minusta rikkaan, ehdin rikkoa kaikki kultakimpaleeni muuttaessani, tiskatessani tai vaan siirtäessäni niitä. Myyn ne siis mieluummin pois jo nyt, kun ne vielä ovat mukin muodossaan ja tarjoan niille kodin kenties sellaisen ihmisen luota, joka todella pitää niistä.
  2. Kukkakuvioiset lasilautaset, -maljakot, -kaatimet… Mitä näitä nyt on. Sukulaisen kuolinpesästä itselle ”pelastettuja”. Niiden käyttötarkoitus on sinänsä hyvä ja tarpeellinen, ne vaan ovat niin suoraan menneiltä vuosikymmeniltä eivätkä istu omaan kahvipöytään sitten mitenkään päin. Elämä on liian lyhyt rumien astioiden käyttämiseen.
  3. Kaikki huono ja jollain tavalla vaurioitunut, kuten esimerkiksi vedenkeitin, joka lämpenee ainoastaan tietyssä asennosta, tietystä kohtaa painamalla, ja joka näin ollen on jo turvallisuusriskikin. Roskiin! Vesi lämpeää kattilassakin. Osta uusi, kun siihen on varaa tai elä ilman, kuten jo viimeiset puoli vuotta.

Makuu- ja vaatehuone

  1. Vaatteet, joita ei käytetä. Vaatteet, joita ei ole käytetty tähän mennessä perustuen johonkin tiettyyn syyhyn, ei käytetä jatkossakaan, perustuen ihan siihen samaan syyhyn. Lahjoita ne pois.
  2. Tyynyt ja peitot, joita on varastoitu ”vieraiden varalle”, mutta jotka ovat todellisuudessa niin huonoja, ettei itse nukkuisi niiden kanssa tuntiakaan. Heitä ne pois, älä kohtele vieraitasi epäkunnioittavasti.
  3. Hienot kenkälaatikot. Siis tyhjät, hienot kenkälaatikot, joita olen säilyttänyt – kuinkas muutenkaan kuin – VARMUUDEN VUOKSI. Niihin voi säilöä jotain, järjestää jotain… Mutta jos ne ovat vielä vuodenkin jälkeen ostohetkestä tyhjinä vaatehuoneen perällä pinossa, niitä ei tarvita. Ja jos yhtäkkinen tarve jollekin säilytyslaatikolle tuleekin, niitä myydään kaupoissa, eikä edes mitenkään päätä huimaavaan hintaan.

 

Ehkä tärkein muistisääntö ainakin itselleni tavaran karsimisessa taitaa olla: ÄLÄ SÄÄSTÄ TAVARAA VAIN ”VARMUUDEN VUOKSI”. Jos tarvitset yhtäkkiä jotain, sen saa hankittua kaupasta – sitä ei ole pakko ensin säilöä tarpeettomana vuosikausia kodin nurkissa odottamassa sitä päivää, kun se varmuus osoittaa tarpeensa.

Onkos täällä muita tavaran karsimisen filosofian sisäistäneitä? Joko kaikki ovat lukeneet KonMarin? Kiinnostaisiko jonkinlainen arvostelu siitä?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s